Vanha Kerimäki Makkosten asuttamana

Vanha Kerimäen vajaasta seitsemästäkymmenestä kylästä Makkoset olivat 1600-luvulle tultaessa löytäneet tiensä niistä kymmenkuntaan. Joukossa oli sekin kylä, josta Henrik Makkosen isä 1800-luvun alkupuolella muutti torppariksi Rantasal­melle. Pitäjän historian mukaan Makkosia – kaikki eivät kuitenkaan välttämättä toistensa sukulaisia – esiintyi seuraavissa Vanhan Kerimäen kylissä.

Järvenpää
oli 1600-luvulla kolmen talon muodostama pikkukylä, jossa asuivat Pekka Niilonpoika Makkonen, Heikki Niilonpoika Makkonen ja Sihvo Paavonpoika Nousiainen. Näistä Heikki Mak­kosen talo autioitui joko 1630 tai hieman myöhemmin asukkaan vanhuuden ja köyhyyden takia. Autio poistui maakirjastakin vuo­teen 1650 mennessä.

Pekka Niilonpoika Makkonen pystyi säilyttämään 1½ veromarkan tilansa ainakin osittain veronmaksukykyisenä 1650–luvulle saakka. Pienelle tilalle oli pahana rasituksena isännän palvelu rakuunana Lagercrant­zin komppaniassa. Vuonna 1656 Makkonen kaatui Puolassa, ja leskelle jäi huollettavaksi viisi alaikäistä lasta. Leskestä ei ollut tilan pitäjäksi, joten naapuri Sihvo Nousiainen alkoi käyttää peltoja. Aution sai sittemmin rakuunatilansa aputilaksi Sihvo Antinpoika Sihvonen, joka kuitenkin hylkäsi sen lopullisesti vuonna 1693.

Hanhijärvi
sijaitsi suurpitäjän luoteiskolkassa ja sen tienoilla oli vanhastaan rantasalmelaisia omistuksia. Niilo Niilonpoika Hanhi asui Rantasalmeen kuuluvan Putkisalmen kartanon kaukotiluksilla Hanhijärvellä. Tila kuului Nils Nilsson Harnesksköldin Norrköpingin päätöksen perusteella saamaan rälssiin. Maantarkastuksen aikaan tilan omisti Heikki Hanhi. Myös Hannu Hannunpoika Makkosen yhden veromarkan tila kuului saman Putkisalmen kartanon alaisuuteen. Vuonna 1657 tuli isännäksi Hannun poika Olli Makkonen. Samassa yhteydessä Makkoset hankkivat tilan Kupilasta, jonne myös muuttivat asumaan. Makkosia palasi kuitenkin jo 1680-luvulla takaisin Hanhijärvelle. Isonvihan jälkeen Hanhijärvellä oli kaksi maakirjataloa, jotka kuuluivat Makkosten ja Luostaristen suvuille. Mak­kosten ja Han­hien suvut löysivät toisensa vuosisadan vaihteen tienoilla (1708 Hanhijärveltä olleelle Henrik Makkoselle ja vaimolleen Maria Hanhelle syntyi tytär, Malin). - Hanhijärvi liitettiin Enonkosken kuntaan 1882.  

Kuokkalan
viisitaloiseen kylään kuului muun muassa Eerikki Laurinpoika Kuokkasen kahden markan verotalo, joka oli autiona 1643 koska isäntä oli kirjoitettu nihdiksi. Tilan hankki itselleen rakuuna Mat­ti Ollinpoika Makkonen, joka mainitaan verotilallisena Kuokkalassa  maantarkastuksen aikaan. Makko­nen sai aputilakseen vuoden 1663 pääkatselmuksessa Juho Kopsan aution Pesolassa. Matti Ollinpoika Makkonen jou­­tui luopumaan Kuokkalan isännyydestä vuoden 1669 jälkeen.

Kiiskilä
oli kahden verotalon pikkukylä. Toinen oli läänitetty Anna Lefwelle tämän elinajaksi. Toista asui Olli Sairanen, mutta talo jäi maantarkastukseen mennessä autioksi. Peltoja viljeli Makkolan Pekka Heikinpoika Makkonen. Lopulta talosta annettiin lisämaata lähellä asuvalle Kolvoisenpään kylän ratsumies Mikko Antinpoika Nousiaiselle. Tällöin talo jäi asumattomaksi.

Makkolan
kylä sijaitsi nykyisellä paikallaan Seppäjärven rantamilla. Röösin selityksen mukaan Heikki Heikinpoika Makkosen ja Kiermo Ollinpoika Makkosen talot sijaitsivat niin lähellä suurta Raatesuota, että halla ja pakkanen haittasivat joka vuosi viljelyä. Perintöluontoinen talo säilyi Makkosilla huolimatta ruptuurin hävityksistä. Vuonna 1664 isäntänä oli Pekka Heikinpoika Makkonen. Hän sai lisämaikseen Kiiskilästä aiemmin mainitut Olli Sihvosen autiot pellot. Talo pysyi suvulla 1700-luvulle siirryttäessä.

Kiermo Ollinpoika Makkosen tilan isännäksi tuli 1650-luvun puolimaissa Heikki Ollinpoika Makkonen. Tämä jo ruptuurissa poltettu talo pysyi Makkosten hallussa läpi nälkävuosien ja isonvihan myllerrysten.

Röösin kartoittaessa Makkolaa oli siellä yhden markan verotilan isäntänä Pekka Mikonpoika Hirvonen. Talo siirtyi sittemmin Hirvosen vävylle, ja säilyi Redsvenien hallussa seuraavalle vuosisadalle siirryttäessä. Heikki Heikinpoika Sairasella oli ¾-veromarkan tila, jonka isännäksi tuli 1644 Antti Turtiainen. Turtiainen karkasi jättäen tilan autioksi, jonka otti haltuunsa 1660 Rossi Turtiainen Karvilan kylästä.

Makkosten perintötilan isäntänä oli 1660-luvulla Luukas Niilonpoika Makkonen. Hän ei jaksanut pitää taloa, eikä seuraavilla isäntäehdokkaillakaan ollut parempaa menestystä. Lopulta Marttin Valentinin poika Behm otti aution itselleen 1689  aluksi omin luvin. Sittemmin hän sai tilaan oikeudetkin, mutta nälkävuodet sortivat Behmin kerjuulle. Sittemmin Pesoset vakiinnuttivat talon suvulleen.

Maantarkastuksen jälkeen Makkolaan, Makkosten vankasti asuttamaan kylään jäi neljä verotaloa, joista kolme oli edelleen perintöluontoista. 

Pesolan
kylä sijaitsi samassa ryppäässä Makkolan, Kuokkalan, Kiiskilän ja Kolvoisenpään kanssa. Pesolan taloista ainoa, joka ei joutunut Tolvasen suvun käyttöön, oli Juho Kopsan autio. Asukkaan täydellisen köyhyyden takia siitä tuli veroautio vuonna 1643. Kopsa kuiten­kin asui tilallaan ja viljelikin sitä vielä 1640-lulla. Vuonna 1655 Kopsa mainitaan kotiutettuna nihtinä, jonka poika oli kaatunut Puo­lassa. Näin tilalle ei löytynyt jatkajaa. Vielä 1660 Kopsa asui kotonaan ja  mainitaan ”vanhaksi ukoksi”, joka ”piti savua” tilallaan.  Vuon­na 1663 osa tilasta oli edelleen käytössä ja osa tilasta oli myönnetty everstiluutnantti Burghausenille. Maantarkastuskirjan mukaan aution sai aputilakseen Matti Ollinpoika Mak­konen Kuokkalasta.

Kupialassa
Lauri Kupiaisella oli 2½ veromarkan talo. Jouduttuaan toimeentulovaikeuksiin Ku­piainen karkasi 1658 Kiteelle. Pari vuotta myöhemmin aution otti Hanjhijärveltä tilalle asu­maan tullut Olli Hannunpoika Makkonen. Maantarkastuksen aikaan Makkonen oli edel­leen isäntänä  kruununtilallaan Kupialassa, ja lisäksi hänellä oli takamaita Hanhijärvellä yhden ve­romarkan arvosta.

Ratsutilallinen Lauri Eerikinpoika Kupiainen hallitsi 13½ veromarkan tilaa Kupialassa. Tilalla oli kaksi taloa vierekkäin. Toinen niistä vaihtoi omistajaa, mutta säilyi, toinen autioitui isännän menehdyttyä sodassa. Kupialaan jäi tämän jälkeen kaksi taloa, joista toista isännöivät Makkoset.

Itä-Anttolamainitaan Lorentz Röösin karttakirjassa. Kerimäellä oli myös Länsi-Anttola. Maakirjoihin merkittiin 1640-luvulla kaksi Anttolaa, mutta maantarkastuskirjassa on vain yksi Anttolan kylä. Itä-Anttolan kylässä kahdella tilalla asui Toivasia (myös Länsi-Anttolassa). Pienemmän näistä isäntänä oli Pekka Pekanpoika Toivanen. Vihollisen hyökätessä 1656 hän menetti kaiken vähäisenkin omaisuutensa eikä jaksanut enää viljellä tilaansa. Tämän veroaution otti haltuunsa Juho Niilonpoika Makkonen, jolla tosin ei ollut miesapua eikä muuta omaisuutta kuin hevonen ja lehmä. Sitkeästi Makkonen silti kunnosti tilan ja hallitsi sitä maantarkastuksen aikaan. Makkosen suku pitikin tilaa hallussaan 1700-luvulle siirryttäessä.

Lähteiden aukollisuuden vuoksi kaikista Anttolan taloista ei voida muodostaa isäntien ket­jua 1600-lu­vun lopulla. Makkoset hallitsivat 1700-luvun alussa yhtenä tilana kahta yhteen yhdistettyä maakirjataloa. Nämä talot siirtyivät nimismies Enoch Scheningille pikkuvihan jälkeen. Huomattava piirre asutuksessa on kylän valtasuvun, Toivasten, vähittäinen katoaminen talollisten joukosta.

SimpalaRöös käytti kylästä nimeä Simpalanmäki. 1640-luvun alkaessa kylässä oli kaksi autiotaloa. Heikki Heikinpoika Bryggare hallitsi pientä verotaloa. Heikin kuoltua leski eli rästiluettelon mukaan ”suuressa köyhyydessä”. Bryggaret pysyivät silti tilallaan. Maantarkastuksen aikaan isännäksi mainittiin juuri miehen ikään ehtinyt Paavo Heikinpoika Bryggare. Suku säi­lytti tilan hallussaan.

Heikki Simpasen kahden veromarkan tila autioitui viimeistään 1644. Hänen tilalleen tuli Matti Valentininpoika, joka edusti Behmin sotilassukua. Maantarkastuksen tapahtuessa isäntänä oli Valentin Martinpoika Behm. Behmien tilalle isännäksi tuli Kiermo Makkonen, joka hallitsi taloa isonvihan kynnykselle. Sen jälkeen omistukset vaihtuivat tiuhaan kunnes talo lopulta oli Käyhköillä.

LopuksiKuten edellä kerrotusta havaitaan, Makkoset ovat asuttaneet Vanha Kerimäen pitäjää use­alla kulmakunnalla. Tultaessa 1700– ja 1800– luvuille miespuolisia Makkosia ilmestyy yhä useampaan suurpitäjän kylistä, mainittakoon vain Alakuona, Joutsenniemi, Raikuu, Simbala, Hälvänsaari, Nielemyssalo ( nykyisin Hert­tuansaari) jne. Nais­puolisia Makkosia on ollut sekä piikoina että emäntinä ympäri pitäjää koko tarkasteluajanjakson. Hanhijärvi on kylistä meitä kiinnostavin. Siellä kuten Mak­kolassakin Makkosten suvut ovat pysyneet yhtäjaksoisesti  näihin aikoihin saakka. Sukuseuran nimeämän kantaisän, Henrikin sukujuuret johtavan Hanhijärven kylään.

Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että Kerimäen pitäjänhistoriassa mainitaan vuoden 1735 pääkatselmuksen tilastoon nojautuen hanhijärveläisen Antti Makkosen talon kuuluneen yhdessä Niilo ja Antti Toroppalan talojen kanssa ruotuun (n:o 115), joka oli asettanut sotamiehen, nimeltään Olli Siik (38 v). Mainitaan vielä, että kun Enonkosken kunta pe­rustettiin 1882 ja Hanhijärven kylä liitettiin uuteen kuntaan, sen ensimmäisen kunnallislautakunnan varapuheenjohtajaksi tuli hanhijärveltä oleva Antti Makkonen.  Ei ole tutkittu on­ko edellä minituilla henkilöillä yhteys Henrik Makkosen sukuun.

Lähteet:
Mielonen; Kerimäen kylät Lorentz Röösin karttojen mukaan 1643–44