Savikosken saha ja mylly

Savikosken saha ja mylly 1910 (Erkki Aron kokoelma)

Viipurilainen kauppaneuvos Rosenius sekä inspehtori Joh. W Dahl ja viilari Henrik Orrenius mainitaan vuoden 1846 henkikirjassa vapaaherra Aminoffin joitakin vuosia aikaisemmin Kart­tulan pitäjän Savikoskelle rakennuttaman sahan omistajina. Kauppakirjan mukaan saha oli myyty  vuonna 1845 viipurilaiselle Kauppayhtiö Rosenius & Sesemanille. Vuoden 1865 henkikirjan mukaan Savikosken sahan omistajana olivat Roseniuksen perilliset. Sahan inspehtorina puo­lestaan oli Eric Muldain (Multanen) niminen henkilö. Sahalaitoksen yhteydessä toimi ns. huoneentarvemylly, jonka Senaatti Kauppayhtiön hakemuksesta vuonna 1882 vahvisti tullimyllyksi. Määräyksellä rajoitettiin myllyn toiminta. Se sai vuodessa kolmen kuuakuden aikana ja yhteensä 77 arkipäivänä jauhaa paikkakuntalaisten viljat, yhteensä kolmesataa tynnyriä. Siitä määrästä tulli oli yhtä monta kappaa. Aluksi mylly sijaitsi joen itärannalla ja saha joen länsirannalla. Henrikin alulle panema uusi mylly rakennettiin sekin länsipuoelle jokea sahan yhteyteen.   

Henkikirjain merkintöjen ja Savikosken todellisen omistuksen vä­lillä on ero­avuus kahdenkymmenen vuoden ajan. Vasta vuoden 1865 henkikirjassa omistajana mainitaan kauppahuone Rosenius & Seseman. Sahanhoitaja Eric Multanen jäi eläkkeelle 1875, jolloin yhtiö rakennutti hänelle ja puolisolleen asuttavaksi kolme huonetta ja keittiön käsittävän rakennuksen Savikosken mä­elle. Sahan hoitajaksi tuli Multasen jälkeen vuoden 1876 alusta Henrik Makkonen Iisalmelta.

Hackmanin ohella Rosenius & Sesemanin kauppahuone oli Viipurin johtavia sahatavaran laivaajia. Yhtiö oli perustettu jo vuonna 1829, mutta siitä ei ole jäänyt jälkipolville arkistojen tietoja. Kauppahuone joutui taloudellisiin vaikeuksiin lontoolaisesta pankista olleiden lainojensa takia. Tämä pank­kiiriliike oli lainoittanut Brasiliaan perustettuja rautatieyhtiöitä, jotka olivat sittemmin menneet konkurssiin. Pankkiiriliike veti tämän seurauksena pois lainoitukset mm  Suomesta. Niin tapahtumat Brasiliassa veivät viipurilaisen Rosenius & Sesemanin v 1885 konkurssiin. Sa­ha ja sen yhteyteen rakennettu mylly Karttulassa olevine maineen myytiin 16.11.1886 konkurssihuutokaupassa sahanhoitajana olleelle Henrik Makkoselle kuudentuhannen ja yhden sadan markan hinnasta. (v. 2004 166 731,30 mk ja 28 042,19 €). Tilan koko oli myytäessä 142 hehtaaria, josta 92 hehtaaria oli metsää ja loput peltoa ja niittyä, suunnilleen puoliksi kumpaakin.

Henrik ehti olla sahan­omistajana vain nelisen vuotta (kuoli 20.10.1890 kuolinsyyn ollessa kurkkukuume. Hänet haudattiin Karttulaan). Henrikin kuoleman edellä, tammikuussa 1890 saha paloi. Henrik teki heinäkuun alussa kuvernöörille anomuksen saada rakentaa palaneen sahan paikalle ja ennen rakennettua sulkua hyväksi käyttäen ve­simylly kahdella parilla jauhekiviä ja yhdellä parilla ryynikiviä, meijerilaitoksen, sahan yh­dellä kehällä, lautasirkkelin ja halkosirkkelin se­kä pärehöylän. Kun valituksia ei ollut tullut, kuvernööri näki hyväksi 10. päivänä huhtikuuta vuonna 1891 antamallaan päätöksellä myön­­tyä anomukseen, kuitenkin sillä peruuttamattomalla ehdolla, että uutta vesilaitosta käytettäessä oli tarkoin noudatettava niitä ehtoja ja määräyksiä, jotka aiemmin oli sillä paikalla olleelle vesilaitokselle määrätty.

Savikosken saha ja mylly 1920-30 luvulla

Luvan saantia odottamatta Henrik ehti ehti ennen kuolemaansa panna alulle uuden myllyn rakentamisen. Se joutuikin valmiiksi saman vuoden joulukuussa – ja on vieläkin perustuksiltaan ja seiniltään lähes entisessä asussaan. Henrikin kuoltua Savikoskella alkoi 20-vuotinen ”Marian kausi”, jona aikana koskeen rakennettiin yksikehäinen saha tarkoitettuna paikkakunnan sahaustarvetta varten. Saha ja mylly joutuivat Maria Makkoselta vuoden 1914 lopulla tai vuoden 1915 alus­sa rakennusmestari Konttiselle, joka puolestaan myi ne 24.11.1917 edelleen Olli Antikaiselle. Tämä puolestaan luovutti omistukset 17.2.1924 Savikosken Osakeyhtiölle. Eri vaiheiden kaut­ta ja toimintaansa laajentaenkin sahalaitos, mylly sekä sen yhteyteen myöhemmin rakennettu sähkölaitos ja jäljellä olleet n. 90 ha ympärillä ollutta metsämaata tulivat kauppaneuvos Eino J Aron omistukseen vuonna 1957.  Savikosken ulkopuolella olleet yhtiön metsämaat menivät silloiselle toiselle osakkaalle, Eino J  Aron enolle, metsäneuvos Eetu Anttilaiselle. Sahan toiminta loppui kannattamattomana jo samana vuonna 1957. Mylly lopetti jauhatuksen vuoteen 1963 mennessä. Nykyisin Savikosken Oy:n toimitus­joh­tajana on kauppaneuvos Eino J Aron poika, Erkki Aro Mikkelistä, joka viettää osan vuodesta Savikoskella hoitaen ajan kuluttamia ja pa­tinoimia kiinteistöjä ja yhtiön metsiä.

 Lähteet:
  • Emil Makkonen ja Eino J Aro Savikosken Osakeyhtiön vaiheita, moniste
  • Jussi Kylmälä Karttulan kirja, Jyväskylä 1987
  • Jorma Ahvenainen Suomen sahateollisuuden historia, Porvoo 1984